Käytiin tänään leikkimässä ja laulelemassa kansalaisopistolla ja olipas kyllä tosi kivaa! :) Piristää kovasti, kun saa vaihtaa kuulumisia toistenkin äitien kanssa ja pääsee touhuamaan vauvan kanssa vähän musiikillisemmin, mitä kotona. En nimittäin oo niitä hirveesti lauleskelevia äitejä, niin se on hyvä, että edes kerran viikossa tulee laulettua jotakin ei-omasta-päästä-keksittyä :D Selvis, että meidän ryhmässä on kolmaskin vauva, joka on syntyny samana päivänä, kuin meidän pikkumies. Jännä seurata muita vauvoja, jotka on samanikäisiä, ihan tismalleen :)
Tänään oltiinkin reippaita, plus keli antoi periksi, ja käveltiin kotiin. Tuli oikein mukava 8km:n lenkki viipotettua. Saattaa vaan olla jalat kipeet, kun eilisen reilua tunnin lenkkiä lukuunottamatta viime lenkistä onkin jo aikas reilusti aikaa. Mutta tästä se lenkkeily taas lähtee - mikäli pakkaset vaan ei taas iske kovaa.
Tehtiin toissapäivänä bataattiranskalaisia, kanaa, fetakastiketta ja salaattia. Nam! Eilen tosin oli bataattiranskisten sijaan ristikkopottuja, mutta tänään taas bataattiranskiksia. Ihan mielettömän hyviä, vaikkei kumpanakaan päivänä onnistuttu samaan niistä rapeita :P Mutta sitäkin maistuvampia oli. Me ollaan nyt vasta tutustumassa miehen kanssa bataattiin. Ollaan kyllä käytetty sitä n. vuoden verran ruoanlaitossa, mutta lähinnä vaan kahdessa eri ruoassa - kanaa kasvispedillä ja kasvissosekeitto. Nyt löyty uus lemppari :)
Meillä on nyt ollukin aikas itkuinen poitsu jostain syystä viime viikon ajan. Tuntuu olevan hirmuisen väsynyt ja vaikka syöminen onkin vähän parantunut (jouluaatosta lähtien ollu lähes päivittäin jonkinnäköistä rintaraivarin tyyppistä taistelua), niin silti se itku tulee rinnalla melkein joka kerta (ehkä 2/3 syöntikerroista). Lopettaa kyllä tyytyväisenä ja kyllä mulla maitoa tulee, mutta jokin kyllä nyt aiheuttaa pojulle harmia.. Nyt ehkä vähän helpottanu, mutta soitin siitä huolimatta eilen neuvolaan ja käydään vähän juttelemassa ja mittailemassa poitsua perjantaina avoimessa neuvolassa :) Saapahan vähän neuvoja, kun välillä meinaa iteltä keinot loppua. Toivon vaan, että meidän oma terkka kerkeis ottaa meidät vastaan. Sanoi olevansa töissä, mutta saattaa silti olla joku toinen. Tällä hetkellä syödään suurimmaks osaks parhaiten seisten (+samalla liikkuen) tai sitten makuullaan. Parhaiten onnistuu, jos pikkumies on just heränny päikkäreiltä tai yöllä on niin väsyny, ettei tajua, mitä tapahtuu. Mutta jospas tämä tästä :)
Huomenna ajellaankin bussilla toiselle puolelle kaupunkia poitsun kanssa vierailemaan mun kaverin luona. Tosi kiva nähdä sitäkin kaveria pitkästä aikaa. Sen jälkeen sitten kotiin pakkailemaan tavarat ja illalla äiskä käypi hakemassa poitsun ja minut sit mummolaan pariks yöks. Itse asiassa varmaan kolmeks ja mieskin tulee sitten vikaks yöks. Siitä on helppo sit lauantaina suunnata anoppilaan, miehen mummolaan ja kavereiden luo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti