Yllätyssynttärit

Viime lauantaina huipentui vihdoinkin tämä monen kuukauden salassapito ja suunnittelu, kun mies täytti 30. Olin suunnitellut yllätyssynttärit ja saanut kaikki miehet läheisimmät ystävät ja sisarukset paikalle. Meitä oli yhteensä 18 henkeä juhlimassa ja oli kyllä niin hyvänmielen pippalot, että enpäs voi kuin sanoa, että onnistui paljon suunniteltua paremmin! Erittäin hyvät muistot jäi ja sankarikin taisi olla oikein iloinen :) Mies ei tosiaan aavistanut mitään ennen kuin veljensä ja tämän vaimon kyydissä joutui juhlapaikan pihaan :D Kaikki ihmettelivät, miten olin saanut pidettyä salassa ja ennen kaikkea, miten olin kerennyt leipoa ilman, että mies oli huomannut mitään. Apujoukkoja oli, mutta suurimman osan leipomuksista tein itse, kun vietin pojun kanssa kaksi juhlia edeltävää päivää minun porukoilla leipomassa ja toisena päivänä juhlapaikkaa koristelemassa ja tekemässä kakut paikan päällä. Miehen veli P manasi pimeää kävelyä nuotiopaikalle yöllä ja kaivoin sitten pussista ulkotulet, joita lähdettiin sitten yhdessä sytyttelemään. P tuumasi, että minä se sitten olen älynnyt ajatella kaikkea ja kysyi, mistä lähtien olin suunnitellut juhlia. Joulukuusta lähtien ne on olleet pienoisessa suunnittelussa, mutta alkuvuodesta sitten tuli otettua yhteyttä kavereihin. Oli kyllä mukava kuulla, että ihmiset tykkäsivät tarjoiluista ja juhlista ja tuntuivat viihtyvän tosi hyvin keskenään vaikka eivät tunteneetkaan juuri ennen juhlia :) Meitä jäi juhlapaikalle yöksi yhteensä seitsemän henkeä ja taidettiinkin kömpiä joskus puoli viiden maissa vasta sänkyyn. Oikein onnistuneet kemut kyllä! :) Ystävän kakkublogista löytyy kuvia tarjoiluista :) Kiitos vielä suuresti avusta R! <3

Pikkumies oli juhlien aikana ensimmäisen kerran yön mun vanhempien luona ilman äiskää ja iskää. Hyvin oli mennyt, mutta välillä oli hieman itkeskellen etsiskellyt meitä. Rauhoittunut kuitenkin mummon ja ukin kanssa ja tosiaan, uskaltaa jättää hoitoon tarvittaessa toistekin. On se tärkeää, että myös vanhemmat saavat välillä tuulettu. Onnelliset vanhemmat, onnellinen lapsi.

Tuntuu, että poika oli kehittynyt huimasti yhden vuorokauden aikana! Ennen on jutellut omiaan, mutta nyt oli tullut kuvioihin mukaan tämä tällainen saman tavun toistaminen. Nyt höpöttää edelleen noita omia juttujaan, mutta myös "bäbäbää" ja "wäwäwää" ovat kovassa käytössä :) Myös "ei"-sanan on tainnut oppia hieman paremmin, siis uskomaan, ei-sanaa on toistellut itse jo pidemmän aikaa :) Nyt kun sanoo ei, niin uskoo jo aika hyvin ja alkaa sitten itsekin toistella. Kävely on myös vahvistunut ja harppookin jo pitkiä pätkiä. Sohvalle osaa nyt myös kiivetä jo ihan tuosta noin vaan ja samoin huomasin eilen, että kun pojalta kysyy, missä kissa on, niin hän osaa jo osoittaa kissaa :) Ei ihan aina, mutta aivan selvästi jo tajuaa, mikä kissa on :) Äitin pikkuinen ei ole enää ihan niin pikkuinen <3

Kävin puolitoista viikkoa sitten tutustumassa läheisellä kuntosalilla ja viime viikolla eräs kuntosalin personal trainer teki minulle kuntosaliohjelman. Ajattelin kokeilla ihan tosissaan tuota salilla käyntiä ja eilen kävin sitten ensimmäisen kerran tekemässä tämän ohjelman läpi :) Hyvältä tuntui ja tykkään tosi paljon paikasta ja paikan ilmapiiristä. Olen päässyt kaikilla kerroilla käymään salilla niin, ettei siellä ole vielä ollut kuin pari-kolme ihmistä ja se käykin minulle oikein hyvin. Yritän käydä vähintään pari kertaa viikossa, niin josko tästä saisi tätä kuntoa vähän kohennettua :)